Itsenäisyyspäivän aikoihin saimme taas kuulla, miten sotaveteraanit ovat maamme itsenäisyyden tae, ja heitä, ei valtiovaltaa ja muuta “eliittiä” pitäisi juhlistaa itsenäisyyspäivänä. En halua kyseenalaistaa toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia ja niihin osallistuneiden merkitystä Maamme Itsenäisyydelle(tm). Olisiko kuitenkin paikallaan miettia asiaa vähän laajemmasta näkökulmasta?
Loppukesän aikana tuli pohdittua inhmillistä kärsimystä ja sen vaikutusta ihmiselämään pariltakin kantilta. Norjan terrori-iskut ja niiden yhteydessä käyty keskustelu avasi minusta irrallisen, yhteiskunnallisen näkökulman. Läheisen perheen omakohtainen kokemus puolestaan näytti maailman raadollisuuden pienen ihmisen elämässä.
Norjan kokemukset saivat palstatilaa ja huomiota yllin kyllin, mutta kuka huomioi yksittäisen ihmisen, joka tragedian on kokenut? Hyvin harva. Osa läheisinä pidetyistä ihmisistä suorastaan kaikkoaa.
Seurakuntalainen.fi -uutissivustolla osui silmääni juttu, jonka mukaan Diakilta edellytetään eteläisen yksikön toiminnan tiivistämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä kolmesta toimipaikasta yhteen.
Huomenna näyttää alkavan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto vuonna 2009. Tänä aamuna Helsingin Sanomat uutisoi edustaja-aloitteesta, jonka tavoitteena on muuttaa arkkipiispan asemaa kirkossa. Saman kirkolliskokouksen käsiteltäväksi tulevat esimerkiksi kysymykset kummien määrästä, diakonaattiuudistuksesta ja niinkin tärkeästä asiasta, kuin äänestyslippujen väristä.
Satuin näin aattoiltana osumaan kanavalle, jossa esitettiin dokumenttia itämaan tietäjistä. En tiedä dokumentin kulusta sen enempää, mutta kiinnitin huomioni ensimmäiseen näkemääni lauseeseen: “Raamatun muistiinkirjoittajilla oli tarve löytää ilmiöille merkityksiä”. Seuraavaksi mietittiinkin sitä, miten itämaan viisaiden näkemä kirkas tähti voitaisiin tieteen keinoin selittää..
Jäin miettimään, kumpi hakee merkityksiä asioille: Se, joka kertoo tähden ohjanneen miehet Jeesus-lapsen luo, vai se, joka yrittää epätoivoisesti löytää “järkevää” selitystä tällaiselle tähdelle. Minun nähdäkseni evankelistat ovat jättäneet merkitysten etsimisen lukijoilleen, tiedemiehet taas pyrkivät osoittamaan Järjen ylivertaisuuden.
Tänä jouluna olen yrittänyt pysähdellä Ihmeen äärellä. Sen ihmeen, jonka paimenet ensimmäisinä pääsivät todistamaan. Paimenten tavoin haluaisin saada sydämeeni sen yksinkertaisen ilon, joka nousee sanoista “Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” On ihmeellistä, että niin pienessä, haavoittuvassa muodossa on maan päälle tullut koko Taivasten valtakunnan Kuningas.
Armorikasta ja riemullista Herramme ja Vapahtajamme syntymäjuhlaa itse kullekin säädylle!